Sinulle Rakkaani.
"En tiedä miten olisin jaksanut näinkään pitkälle ilman sinua. Olit minulle rakas.
Jaksoit aina kuunnella ja tukea kun minulla oli vaikeaa. Vedit minut aina pinnalle,
kun olin vajoamassa pohjalle. Työnsit eteenpäin, kun olin valmis luovuttamaan.
Muistan sen onnellisen hetken kun tapasimme ensikertaa. En olisi päästänyt
sinua lähelleni, mutta sanoit ettei minulla ollut hätää. En luottanut ihmisiin,
mutta heti sinut tavattuani aloin puhumaan ihmisten kanssa ja vaihtamaan
heidän kanssaan hymyjä ja tervehdyksiä, kun he tulivat minua vastaan.
Tunsin olevani taas elossa. Elossa taas monen synkän vuoden jälkeen.
Mutta nyt, kaikki on taas harmaata, synkkää. Etkä sinäkään ole paikalla
auttamassa minua. Aivan, et ole täällä kun tarvitsisin sinua. Olet perheesi,
kihlattusi ja lapsiesi luona.Itseasiassa vaikka olisitkin ollut täällä, et olisi
pystynyt enää auttamaan minua pintaan. Olen liian syvällä, kukaan ei voi
enää pelastaa minua. Kylmyys tuntuu vartalossani,sydämmesäni.
Synkkyys hukuttaa minut pintansa alle, enkä pääse enää ylös. Ei, en
haluaisikaan päästä enää ylös. Se hyväilee minua, kuiskaa korvaani
asioita joita sinä et koskaan sanonut. Kun löydät tämän viestin,
et pysty enää pelastamaan minua. Olen vajonnut. Lopullisesti."
